Esittelyssä: Yksiöön en Äitee ota

Koko perhe pienessä yksiössä

Yksiöön en Äitee ota on tragikoominen kuvaus Kotalan perheen arjesta. Vaikka näytelmässä on paljon lämmintä huumoria ja komediaa, sekin kuvaa syrjäytyneiden, ulkopuolisiksi, työttömyyteen ja köyhyysloukkuun jääneiden elämää.

Lähtöasetelma on hyvin melankolis-viritteinen ja traaginen. Aili on muuttanut Liesuaan kunnan vuokrayksiöön.  Äite on jäänyt kodittomaksi ja Aili on joutunut ottamaan hänet yksiöönsä asumaan. Toinen osa käsittelee enemmänkin Äiten ja hänen tyttärensä Ailin elämää. Lassi ja hänen naisystävänsä Mervi eivät ole enää mukana sarjassa. Uutena hahmona esitellään maahanmuuttajataustainen Hamed.

Jaanalla on vielä rastat. Hän on yhä idealisti ja uskoo hyvään maailmassa.

Jokaisella hahmolla on lähes yhtä merkittävä rooli. Aluksi asunnossa asuvat ainoastaan Äite ja Aili. He odottavat vierasta saapuvaksi. Ennen kuin Äiten hyvä ystävä, apuhoitajalomittajana toimiva Hamed saapuu vieraaksi,  Kai muuttaa asuntoon, sillä hänen asunnossaan oli ollut vesivaurio. Jaana, joka tätä nykyä asuu opiston asuntolassa, joutuu myös muuttamaan Ailin yksiöön, sillä opistossakin on vesivaurio. 

Yksiöön en Äitee ota yhdistää realismia ja absurdiutta älykkäällä tavalla. Kun Jaana mittaa lankakeränsä pituutta, on se periaatteessa realistinen, mutta kuitenkin absurdi kohta. Samaan tyyliin Äite ja Aili katselevat tv:tä, jossa tulee vain lumisadetta. Lopussa he onnistuvat katsomaan televisiota yhteisvoimin myös ilman sähköä.

Hamed lämmittää jalkojaan. Kai Kotala on kokenut muodonmuutoksen bisnesmieheksi.

Näytelmässä on sisällöllisesti tsehovilaisia piirteitä esimerkiksi Äiten ja hänen lapsenlapsensa keskusteluissa. Kuten Tsehov, myös Peltola osaa kuvata ihmiselämän hienoviritteisimpiä ja syvällisimpiä kipupisteitä kauniisti ja tarkasti. Kuitenkin teokset ovat omaperäisiä tulkintoja nykysuomesta ja sen merkittävistä ongelmista.

Tyylillisesti näytelmä on selkeästi erityyppinen kuin Suomen hevonen, joka oli ehkä enemmänkin päivitys Niskavuoresta tai Tsehovin näytelmistä. Jollain tasolla Yksiöön en Äitee ota, on myös tsehovilainen, mutta minimalistinen ilmaisu ja näytelmän visuaalinen tyyli sekä vahvat hiljaisuudet tuovat väistämättä mieleen myös Kaurismäen elokuvat.

Toisaalta minimalistinen ei-mistään kertominen muistuttaa myös Samuel Beckettin kerrontatyyliä, jossa vain odotetaan. Hiljaisuus on vahva kerrontakeino näytelmässä ja luo tunnelmaa, mutta osaltaan myös realistisen aidolta vaikuttavan tilanteen. Joskin ajoittain näytelmä on kuin absurdi farssi kaikkine kummallisuuksineen. Tässä osassa ilmenee vahvemmin nykyteatterin ja postmodernin näytelmätyylin piirteitä ja siinä mielessä nämä ovat ehdottomasti omaperäisiä päivityksiä tsehovilaisesta näytelmätyylistä. Toisaalta näytelmässä on myös vahva tv-draaman perinne läsnä.

Erik Forss
Blogin ylläpitäjä

http://www.näytelmät.fi/index.php?view=searchResult&id=3621&frontpage=1&writer=yksi%F6%F6n+en+%E4itee+ota&name=yksi%F6%F6n+en+%E4itee+ota

Arvosteluja

http://blogit.sanomalehtimedia.fi/saarela/2011/02/15/yksioon-en-aitee-ota/

http://paljonmeluateatterista.blogspot.fi/2014/04/yksioon-en-aitee-ota-tampereen-tyovaen.html