tiistai 13. tammikuuta 2015

Aimo Räsänen roolihahmostaan: ”Innostuneen, lapsekkaan ja tuskaisen murrosikäisen sählääjän kuva.”

Näyttelijä Aimo Räsänen on näytellyt Suomen hevonen-trilogiassa siitä lähtien kun Suomen hevonen sai ensi-iltansa Tampereen Työväen Teatterissa vuonna 2005. Siitä päivästä on nyt kulunut lähes kymmenen vuotta ja kysyin Aimo Räsäseltä mitkä tuntemukset ja muistot ovat päällimmäisenä mielessä.
-Tässä on nyt kymmenen vuoden kakku ja matkaa on paljon taaksepäin. Vähän täytyy kelailla, että mitä kaikkea on tapahtunutkaan, mutta sellainen muistuu mieleen, että kun sen näytelmän käteensä sai ja sitä luettiin, niin sen heti tajusi, että tämähän on varsin hieno teksti. Seuraava askel oli tietenkin se kun sitä ruvettiin hahmottelemaan näyttämölle. Roolihahmoni Kai Kotala on aika hämmentävä kaveri. Hän on niin innostuneen, lapsekkaan ja tuskaisen murrosikäisen sählääjän kuva. Oli tietenkin jonkun verran miettimistä, että mitä kautta tuommoista hahmoa lähtee hakemaan.

Kai Kotala eli Aimo Räsänen näyttämöllä Hevosten keinun harjoituksissa

- Sittemmin esityksestä tehtiin toinenkin osa. Muistan vielä elävästi kun olin nukuttamassa tytärtäni vaunuihin ja Sirkku soitti kirjoituspöytänsä ääreltä ja sanoi, että Kaitsusta tulee konsultti Erkki Ranto, joka oli tuttu Sirkun toisesta tekstistä nimeltään Patukkaooppera. Tämä oli niin hurja loikka, etten voinut sanoa muuta kuin, että ilman muuta. Ja nyt kun kymmenen vuotta on kannettu samoja vaatteita niin onhan se sanomattakin selvää, että on tässä kyllä jotain erityistä.

Kotalan perheen saaga kokonaisuudessaan on poikkeuksellinen teatteri-ilmiö ja osa suomalaista teatterihistoriaa. Kymmenen vuoden mittaisen sarjan toteutuminen samoilla näyttelijöillä teatterimaailmassa olisi ollut mahdotonta etukäteen ennustaa.
-Jos näin ennustaisi niin, kyllähän siinä useimmiten harhaan osuisi ja pahasti. Tämä on tietenkin sattuman kauppaa, että näin pääsee käymään. Järjellisesti tämä tapahtumaketju on tietenkin jäljitettävissä sitä kautta, että olemme kaikki olleet Tampereen Työväen Teatterissa, siis tämä Kotalan perhe. Tämä tuo tietenkin näyttelijöiden välille erityisen ilmapiirin. Tämä menee jo sitten sanoilla määrittelyn ulkopuolelle. Tunnelma ”Yksiötä” esitettäessä oli niin ainutlaatuinen, ettei sitä oikein voi järjellisesti ajatella, kuinka tällainen kymmenen vuoden rupeama on nyt sitten muodostunut.

Nyt Hevosten keinua tehdessä on porukka kokoontunut taas uuden tarinan ääreen. Varsinaisesti tämä työryhmä on työskennellyt lähes saumattomasti aina Suomen hevosesta lähtien, sillä Yksiöön en Äitee ota- näytelmääkin on esitetty aina vuoteen 2013 asti.
-Oikein hauskaa oli taas tällä porukalla lähteä katsomaan, että mitä tarinaa nyt sitten lähdetään tekemään. Ja tällä porukalla treenaaminenhan on yleensä ollut varsin hauskaa. Tässä ei kuitenkaan ilmaiseksi saada mitään. Näytelmä syntyy vain työtä tekemällä. Jokainen askel on lavalla otettava ja jokainen repliikki on perusteellisesti koluttava läpi. Haasteena on Kaitsun käyttämä erikoinen kieli, joka täytyisi saada viestittyä eteenpäin niin, että se välittyy myös yleisölle.

Aimo Räsänen kuvailee roolityötä Hevosten keinussa hahmo edellä menemiseksi.
-Hahmo edellä kun mennään, niin tarkoitan sillä sitä, että usein joissakin näytelmissä hahmo saattaa olla lähellä sitä niin sanottua arki-minää. Joissakin tapauksissa näytelmä houkuttelee hakemaan sitä henkilöä vähän kauempaa ja tässä tapauksessa se on vähän kauempaa, Aimo kertoo.

Kai Kotala Lämminverisissä


- Tärkeintä on kuitenkin selvittää, että miten jokin tietty roolihenkilö ajattelee ja miten hän näkee sen maailman missä hän elää. Kaitsulla on tässä tapauksessa tavallaan valmiina ne ajattelumallit, mitä kautta hahmoa lähdetään työstämään. Oikeastaan Kaitsu on pysynyt hyvin samanlaisena läpi tämän näytelmäsarjan, eikä ole muuttunut olennaisesti vuosien varrella. Tämä on tietyssä mielessä myös etu: voi tehdä samaa roolia, mutta joka tapauksessa näytelmä on tehtävä ja työtä riittää, ettei se välttämättä asiaa helpommaksi tee.


Näytelmässä on jonkin verran myös absurdeja seikkoja, jotka vaikuttavat olevan ikään kuin irrallisia näytelmän sisäisestä maailmasta. Esimerkiksi Kai Kotala laulaa Lentävä Kalakukko-laulua. Tämä liittyy paljon siihen miten Kai Kotala kokee maailman ja innostuu tietyistä asioista. Kai Kotala on myös aina käyttänyt erityistä kieltä, mutta nyt tähän osaan kielestä on tullut vielä huomattavan paljon rikkaampaa.
-Ainahan Kai on käyttänyt omia sanoja. Näitä voisi kutsua uudissanoiksi. Jollain tavalla nämä ovat assosioituneet alkuperäisestä sanasta. Euro-sanalle Kai Kotalalla on esimerkiksi hyvin paljon erilaisia uudissanoja, kuten eugen, joita hän sitten viljelee. Tässä osassa on sitten tämän naisystävän Tiinan mukanaan tuomaa erityistä tunnetta, joka vie sitten Kaita siihen suuntaan, että kieli muuttuu entistä rikkaammaksi ja erikoisemmaksi, ainakin oman tulkintani mukaan näin on, kertoo Aimo.

Erik Forss
Blogin ylläpitäjä

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti