perjantai 21. marraskuuta 2014

Esittelyssä: Suomen hevonen

Kaksi eri mainosjulistetta
Suomen hevonen-trilogian ensimmäistä osaa on luonnehdittu ”EU-Suomen Niskavuoreksi". Tämä komedia kertoo Suomen maaseudusta ja maataloudesta 2000-luvulla. Se on  melankolinen kuvaus maaseudun tyhjenemisestä, muutoksesta ja vanhojen hyvien aikojen katoamisesta. Ytimeltään näytelmä ei ilmennä kuitenkaan pelkkää toivotonta ahdistusta, vaan näytelmän hahmot ovat selkeästi taistelutahtoisia ja lannistumattomia.
Absurdin hauskaa ja traagista tilannetta tarkastellaan omituisen uusperheen näkökulmasta. Vanhassa rapistuvassa sukutalossa asuvat vanhan Äiten ja isäntä-Lassin lisäksi Aili, Äiten keski-ikäinen tytär, Lassin nykyinen tyttöystävä Mervi sekä Lassin ja Ailin murrosikäinen tytär Jaana. Heidän poikansa, helvetin enkeliltä näyttävä Kai käy myös tarpeen vaatiessa kotona. Jaanan ystävä - vielä mettemmällä asuva Kirsikaija - piipahtelee myös paikalle.
Perheen naiset koolla
Kai suunnittelee hevosenlihabisnekseen ryhtymistä myymällä heidän vanhan, tarpeettomaksi jääneen suomenhevosensa Harmon sekä naapureiden hevosia. Sisiliassa hevosenliha on kuulemma kovin kysyttyä. Kai haluaisi ostaa rahoilla itselleen harrikan. Aikansa elänyt, turhaksi jäänyt hevonen halutaan korvata nykyaikaisella menopelillä.
Tämä lähtöasetelma toimii metaforana kipeälle, mutta vääjäämättömältä vaikuttavalle muutokselle; vanha Harmo kuten maaseutukin on kuolemassa ja korvataan. Lassi ei haluaisi poikansa tuhlaavan rahojaan moottoripyörään, mutta ei voi tämän aikomuksia estääkään.

Kai ja hänen moottoripyöränsä

Trilogian ydinsanoma tiivistyy usein kenties merkittävimmän hahmon, Äiten, lausahduksissa;

"Se on hevosten aika ohitte. Täs talos. Karvaooppeli. Niinkun Matteus ruukas Harmolle leikinpäiten heittää. Lauantaisin."

Äite on hahmona äärimmäisen kiinnostava ja toisaalta myös hyvin uskottava. Tampereen Työväen Teatterissa Maria Aron tulkitsema Äite ei jätä ketään kylmäksi, mutta vaikuttaa henkilöltä, joka voisi tulla vastaan vaikkapa torilla. Hän laukoo suoraan ja kaartelematta elämän totuuksia esimerkiksi pojan pojalleen Lassille:

"Että pitäs vielä nauttia. Kuka tässä nyt nauttii. Ei sitä ennenkän nautinnon takia eletty".

Tämä tokaisu Lassin valitteluihin siitä, ettei hän nauti tehtävistään, kuvastaa laajemmin näytelmän maailmaa ja suomalaista tapaa kertoa asioita.
Äite ja Lassi, Mervi taustalla.
 Hevosia lähdetään kuljettamaan kohti Sisiliaa, mutta auto-onnettomuuden seurauksena Lassi päätyy teurastamaan hevoset. Lihoista tehdään Kotaloiden pöytään lihapullia, joita Lassi ei suostu syömään. Muut perheenjäsenet syövät lihaa tietämättä sen alkuperää. Jaana potee murrosiän kriisejä, eikä perheellä riitä aikaa hänelle. Kain bisnestuttavuudet päätyvät vaatimaan rahaa häneltä, sillä hevosenlihakuljetus ei ole tullut perille. Kai ei suostu myymään moottoripyöräänsä, joten Kain ja Lassin perheen on pakko luvatta ottaa Äiten mikroaaltouunissa säilyttämät hautajaisrahat. Äite menettää hermonsa, mutta toteaa kuitenkin viimein:

”So what sano suomalainen, kun luistelusuksensa Taiwanista tilas. Se on aivan sama, millä oksalla se lennosta ammutun linnun pesä keikkuu.”

Äite ei luovuta ja hänen elämäntahtonsa on raudanluja. Hän on valmis hyväksymään myös sen, että hautajaisensa menevät pilalle.
Äite ja Aili.


Samalla kun trilogia kertoo suomalaisuudesta kenties jopa kliseenomaisesti, on se myös yleismaailmallinen, universaali kuvaus ihmisyydestä. Lukuisat kansainväliset produktiot osoittavat, että aiheet koskettavat selvästi yleisellä tasolla maailmanlaajuisesti. Saman kaltaisia ongelmia, kuten maaseudun tyhjenemistä, läheisistä luopumista ja esimerkiksi vaikeutta rakastaa ilmenee ympäri maailman. Suomen hevonen on suomalaisuuden kuvaus, mutta siinä tuodaan esille myös ajatonta, tsehovilaista elämän filosofiaa, joka ei ole riippuvaista kansalaisuudesta.
Näytelmästä on tehty lukuisia sovituksia Suomessa ja ympäri maailman. Luultavasti näytelmää tullaan esittämään vielä pitkään, sillä se on yhtä aikaa humoristinen, mutta kuitenkin myös kipeitä aiheita koskettavalla tavalla käsittelevä kertomus tyhjenevästä maaseudusta ja suomalaisen identiteetin etsimisestä postmodernissa ajassa.

-Erik Forss
Blogin ylläpitäjä


http://www.naytelmat.fi/index.php?view=writer&id=104&pid=667

Arvosteluja:

http://blogit.sanomalehtimedia.fi/saarela/2013/06/28/suomen-hevonen-laiteta…

http://www.ksml.fi/uutiset/kulttuuri/sirkku-peltolan-teksti-puhkeaa-kukkaan…

http://www.kansanuutiset.fi/kulttuuri/teatteri/2658355/sirkku-peltolaa-aska…

http://www.ts.fi/kulttuuri/nayttamotaide/1073997964/Kom+Suomen+hevonen

http://kari.kaijanaho.info/blog/?p=42

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti