Kaksi eri mainosjulistetta |
Absurdin hauskaa ja traagista tilannetta tarkastellaan omituisen uusperheen näkökulmasta. Vanhassa rapistuvassa sukutalossa asuvat vanhan Äiten ja isäntä-Lassin lisäksi Aili, Äiten keski-ikäinen tytär, Lassin nykyinen tyttöystävä Mervi sekä Lassin ja Ailin murrosikäinen tytär Jaana. Heidän poikansa, helvetin enkeliltä näyttävä Kai käy myös tarpeen vaatiessa kotona. Jaanan ystävä - vielä mettemmällä asuva Kirsikaija - piipahtelee myös paikalle.
Perheen naiset koolla |
Tämä lähtöasetelma toimii metaforana kipeälle, mutta vääjäämättömältä vaikuttavalle muutokselle; vanha Harmo kuten maaseutukin on kuolemassa ja korvataan. Lassi ei haluaisi poikansa tuhlaavan rahojaan moottoripyörään, mutta ei voi tämän aikomuksia estääkään.
Kai ja hänen moottoripyöränsä |
Trilogian ydinsanoma tiivistyy usein kenties merkittävimmän hahmon, Äiten, lausahduksissa;
"Se on hevosten aika ohitte. Täs talos. Karvaooppeli. Niinkun Matteus ruukas Harmolle leikinpäiten heittää. Lauantaisin."
Äite on hahmona äärimmäisen kiinnostava ja toisaalta myös hyvin uskottava. Tampereen Työväen Teatterissa Maria Aron tulkitsema Äite ei jätä ketään kylmäksi, mutta vaikuttaa henkilöltä, joka voisi tulla vastaan vaikkapa torilla. Hän laukoo suoraan ja kaartelematta elämän totuuksia esimerkiksi pojan pojalleen Lassille:
"Että pitäs vielä nauttia. Kuka tässä nyt nauttii. Ei sitä ennenkän nautinnon takia eletty".
Tämä tokaisu Lassin valitteluihin siitä, ettei hän nauti tehtävistään, kuvastaa laajemmin näytelmän maailmaa ja suomalaista tapaa kertoa asioita.
Äite ja Lassi, Mervi taustalla. |
”So what sano suomalainen, kun luistelusuksensa Taiwanista tilas. Se on aivan sama, millä oksalla se lennosta ammutun linnun pesä keikkuu.”
Äite ei luovuta ja hänen elämäntahtonsa on raudanluja. Hän on valmis hyväksymään myös sen, että hautajaisensa menevät pilalle.
Äite ja Aili. |
Samalla kun trilogia kertoo suomalaisuudesta kenties jopa kliseenomaisesti, on se myös yleismaailmallinen, universaali kuvaus ihmisyydestä. Lukuisat kansainväliset produktiot osoittavat, että aiheet koskettavat selvästi yleisellä tasolla maailmanlaajuisesti. Saman kaltaisia ongelmia, kuten maaseudun tyhjenemistä, läheisistä luopumista ja esimerkiksi vaikeutta rakastaa ilmenee ympäri maailman. Suomen hevonen on suomalaisuuden kuvaus, mutta siinä tuodaan esille myös ajatonta, tsehovilaista elämän filosofiaa, joka ei ole riippuvaista kansalaisuudesta.
Näytelmästä on tehty lukuisia sovituksia Suomessa ja ympäri maailman. Luultavasti näytelmää tullaan esittämään vielä pitkään, sillä se on yhtä aikaa humoristinen, mutta kuitenkin myös kipeitä aiheita koskettavalla tavalla käsittelevä kertomus tyhjenevästä maaseudusta ja suomalaisen identiteetin etsimisestä postmodernissa ajassa.
-Erik Forss
Blogin ylläpitäjä
http://www.naytelmat.fi/index.php?view=writer&id=104&pid=667
Arvosteluja:
http://blogit.sanomalehtimedia.fi/saarela/2013/06/28/suomen-hevonen-laiteta…
http://www.ksml.fi/uutiset/kulttuuri/sirkku-peltolan-teksti-puhkeaa-kukkaan…
http://www.kansanuutiset.fi/kulttuuri/teatteri/2658355/sirkku-peltolaa-aska…
http://www.ts.fi/kulttuuri/nayttamotaide/1073997964/Kom+Suomen+hevonen
http://kari.kaijanaho.info/blog/?p=42
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti