Harjoituksia seuraamassa

Valosuunnittelija Eero Auvinen työn parissa

Olen marraskuun aikana päässyt seuraamaan Hevosten keinun harjoituksia. Se on ollut mielenkiintoista ja innostavaa. 

Lavastaja Hannu Lindholm ja valosuunnittelija Eero Auvinen ovat yhdessä ohjaaja Sirkku Peltolan kanssa onnistuneet luomaan upean visuaalisen maailman

Hevosten keinun harjoitusprosessi lähti käyntiin lokakuussa lukuharjoituksista. Periaatteessa lukuharjoitus on ensimmäinen kosketus tekstiin. Myös koko työryhmä on koolla ensimmäistä kertaa. Paitsi, että teksti luetaan läpi, silloin katsotaan myös lavastuksen pienoismallia ja luonnoksia puvuista. Tämä lukuharjoitus oli kuitenkin erityinen siinä mielessä, että suurimmalla osalta hahmoista oli jo puvut valmiina. Kysyin Hevosten keinun apulaistuottaja Sari Satamalta millaiset tunnelmat lukuharjoituksissa oli.

-Lukuharjoituksissa oli mukavan odottava tunnelma niin kuin lukuharjoituksissa yleensä on. Siinä saadaan ikään kuin ensikosketus siihen, että millainen tämä juttu nyt sitten tulee olemaan. Mielenkiintoista oli myös nähdä kuinka näytelmän uudet näyttelijät, eli Ilkka Koivula, Severi Saarinen ja Emmi Kaislakari, ryhtyivät jo vähän pohtimaan millainen heidän hahmonsa tulee olemaan. Toisaalta myös näytelmän rankkoja teemoja puitiin ja mietittiin miten huumorin ja näytelmän teemojen yhdistäminen onnistuu.

Lokakuun ajan työryhmä harjoitteli harjoitussalissa. Näyttämöön tutustuttiin ensi kerran 5.11. Silloin tehtiin ensimmäinen kokeilu näyttämöllä tai ensi-orientaatio, kuten ohjaaja Sirkku Peltola sanoi. Näyttelijät pääsivät kokeilemaan ja katselemaan millainen näyttämö tulee olemaan.
 

Kuiskaaja Marja Laitala vasemmalla reunassa, ohjaaja Sirkku Peltola etualalla. Näyttämöllä harjoituksissa ovat vasemmalta Aimo Räsänen (Kai),  Maria Aro (Äite),  Pentti Helin (Hamed) ja Tuire Salenius (Aili).

Ensi-orientaatiossa puitiin tekstin eettisiä asioita, lavastusta ja jo näytelmän yhdeksi hahmoksi muodostunutta legendaarista Ladaa päästiin testailemaan.

Myös kohtauksia päästiin kokeilemaan. Kaita esittävä Aimo Räsänen onnistuu kerta toisensa jälkeen liikuttumaan Hamedin syleilyssä, jota esittää Pentti Helin. Kohtaus on hauska ja kun ensimmäistä kertaa olen päässyt näkemään esimerkiksi Aimo Räsäsen tositoimissa, olen vaikuttunut. Itsekin jonkin verran näytelleenä voin todeta, että haastavinta näyttelemisessä on juuri kohtauksien uudelleen ja uudelleen toistaminen. Se sujuu näiltä mestarinäyttelijöiltä vaivattomasti.

Myöhemmissä harjoituksissa päästiin jo syventymään enemmän taiteellisiin ratkaisuihin. Missä kohtaa näyttämöä kuuluu olla? Millä lailla mikäkin ilmaisu sanotaan? Minkälainen on suhtautuminen muihin hahmoihin kullakin hahmolla? Esimerkiksi Jaanan suhtautuminen uutena henkilöhahmona tulevaan Arto Kanaan. Millä tavoin esimerkiksi Ailin ja Jaanan välinen konflikti näkyy lavalla vai näkyykö se ollenkaan? Näyttelijät ja ohjaaja Peltola pohtivat yhdessä tiukkoja taiteellisiin ratkaisuihin liittyviä asioita. Saa nähdä millaisiin ratkaisuihin työryhmä päätyy.

Taustalla näkyy Hevosten keinussa merkittävä heijastekangas.

Myös teknisistä yksityiskohdista riittää asiaa. Pitäisikö minun lähteä tuossa kohtaa vai tässä kohtaa, mietti myös eräs näyttelijä. Onko yksittäinen toiminta kohtauksessa looginen vai ei? Sirkku antaa näyttelijöiden myös sanoa mielipiteensä kohtauksiin liittyen. Voisi sanoa, että näyttelijät ja ohjaaja yhdessä luovat kohtaukset ja heillä on ryhmätyölähtöinen metodi.

Kävin harjoituksissa viimeksi 27.11. Kohtaukset ovat selvästi edenneet. Näyttelijät muistavat jo lähestulkoon ulkoa vuorosanansa. Heillä ei ole enää käsikirjoituksia tai plareja, kuten ammattikielellä sanotaan, käsissään. Kohtauksia hiotaan tarkempaan ja tarkempaan suuntaan. Tässä vaiheessa kohtauksia vielä voidaan hioa tarkemmin, mutta ensi viikolla aletaan kohtauksia käymään läpi laajemmassa kaaressa, näin Peltola huomautti harjoituksissa. Harjoitukset alkavat olla myös selvästi intensiivisempiä tunnelmaltaan.

Teksti alkaa myös tarkentumaan. Harjoituksissa ollaan havaittu tiettyjen repliikkien sopivan paremmin suuhun joissakin kohdissa. Hahmoissa on myös kehitytty. Esimerkiksi uuden hahmon, Tiikerin, luonne alkaa tarkentua enemmän ja enemmän. Vaikka tunnelma onkin intensiivinen, riittää näyttelijöillä myös huumoria. Esimerkiksi Miia Selinin Jaana-hahmo nukkuu näyttämöllä. Tähän hän lohkaisee, että voisi hän itsekin nukahtaa, kun niin mukava on hänen pesäkolonsa.

-Erik Forss
Blogin ylläpitäjä

Esittelyssä: Suomen hevonen

Kaksi eri mainosjulistetta

Suomen hevonen-trilogian ensimmäistä osaa on luonnehdittu ”EU-Suomen Niskavuoreksi". Tämä komedia kertoo Suomen maaseudusta ja maataloudesta 2000-luvulla. Se on  melankolinen kuvaus maaseudun tyhjenemisestä, muutoksesta ja vanhojen hyvien aikojen katoamisesta. Ytimeltään näytelmä ei ilmennä kuitenkaan pelkkää toivotonta ahdistusta, vaan näytelmän hahmot ovat selkeästi taistelutahtoisia ja lannistumattomia.
Absurdin hauskaa ja traagista tilannetta tarkastellaan omituisen uusperheen näkökulmasta. Vanhassa rapistuvassa sukutalossa asuvat vanhan Äiten ja isäntä-Lassin lisäksi Aili, Äiten keski-ikäinen tytär, Lassin nykyinen tyttöystävä Mervi sekä Lassin ja Ailin murrosikäinen tytär Jaana. Heidän poikansa, helvetin enkeliltä näyttävä Kai käy myös tarpeen vaatiessa kotona. Jaanan ystävä - vielä mettemmällä asuva Kirsikaija - piipahtelee myös paikalle.

Perheen naiset koolla

Kai suunnittelee hevosenlihabisnekseen ryhtymistä myymällä heidän vanhan, tarpeettomaksi jääneen suomenhevosensa Harmon sekä naapureiden hevosia. Sisiliassa hevosenliha on kuulemma kovin kysyttyä. Kai haluaisi ostaa rahoilla itselleen harrikan. Aikansa elänyt, turhaksi jäänyt hevonen halutaan korvata nykyaikaisella menopelillä.
Tämä lähtöasetelma toimii metaforana kipeälle, mutta vääjäämättömältä vaikuttavalle muutokselle; vanha Harmo kuten maaseutukin on kuolemassa ja korvataan. Lassi ei haluaisi poikansa tuhlaavan rahojaan moottoripyörään, mutta ei voi tämän aikomuksia estääkään.

Kai ja hänen moottoripyöränsä

Trilogian ydinsanoma tiivistyy usein kenties merkittävimmän hahmon, Äiten, lausahduksissa;

"Se on hevosten aika ohitte. Täs talos. Karvaooppeli. Niinkun Matteus ruukas Harmolle leikinpäiten heittää. Lauantaisin."

Äite on hahmona äärimmäisen kiinnostava ja toisaalta myös hyvin uskottava. Tampereen Työväen Teatterissa Maria Aron tulkitsema Äite ei jätä ketään kylmäksi, mutta vaikuttaa henkilöltä, joka voisi tulla vastaan vaikkapa torilla. Hän laukoo suoraan ja kaartelematta elämän totuuksia esimerkiksi pojan pojalleen Lassille:

"Että pitäs vielä nauttia. Kuka tässä nyt nauttii. Ei sitä ennenkän nautinnon takia eletty".

Tämä tokaisu Lassin valitteluihin siitä, ettei hän nauti tehtävistään, kuvastaa laajemmin näytelmän maailmaa ja suomalaista tapaa kertoa asioita.

Äite ja Lassi, Mervi taustalla.

 Hevosia lähdetään kuljettamaan kohti Sisiliaa, mutta auto-onnettomuuden seurauksena Lassi päätyy teurastamaan hevoset. Lihoista tehdään Kotaloiden pöytään lihapullia, joita Lassi ei suostu syömään. Muut perheenjäsenet syövät lihaa tietämättä sen alkuperää. Jaana potee murrosiän kriisejä, eikä perheellä riitä aikaa hänelle. Kain bisnestuttavuudet päätyvät vaatimaan rahaa häneltä, sillä hevosenlihakuljetus ei ole tullut perille. Kai ei suostu myymään moottoripyöräänsä, joten Kain ja Lassin perheen on pakko luvatta ottaa Äiten mikroaaltouunissa säilyttämät hautajaisrahat. Äite menettää hermonsa, mutta toteaa kuitenkin viimein:

”So what sano suomalainen, kun luistelusuksensa Taiwanista tilas. Se on aivan sama, millä oksalla se lennosta ammutun linnun pesä keikkuu.”

Äite ei luovuta ja hänen elämäntahtonsa on raudanluja. Hän on valmis hyväksymään myös sen, että hautajaisensa menevät pilalle.

Äite ja Aili.

Samalla kun trilogia kertoo suomalaisuudesta kenties jopa kliseenomaisesti, on se myös yleismaailmallinen, universaali kuvaus ihmisyydestä. Lukuisat kansainväliset produktiot osoittavat, että aiheet koskettavat selvästi yleisellä tasolla maailmanlaajuisesti. Saman kaltaisia ongelmia, kuten maaseudun tyhjenemistä, läheisistä luopumista ja esimerkiksi vaikeutta rakastaa ilmenee ympäri maailman. Suomen hevonen on suomalaisuuden kuvaus, mutta siinä tuodaan esille myös ajatonta, tsehovilaista elämän filosofiaa, joka ei ole riippuvaista kansalaisuudesta.
Näytelmästä on tehty lukuisia sovituksia Suomessa ja ympäri maailman. Luultavasti näytelmää tullaan esittämään vielä pitkään, sillä se on yhtä aikaa humoristinen, mutta kuitenkin myös kipeitä aiheita koskettavalla tavalla käsittelevä kertomus tyhjenevästä maaseudusta ja suomalaisen identiteetin etsimisestä postmodernissa ajassa.

-Erik Forss
Blogin ylläpitäjä


http://www.naytelmat.fi/index.php?view=writer&id=104&pid=667

Arvosteluja:

http://blogit.sanomalehtimedia.fi/saarela/2013/06/28/suomen-hevonen-laiteta…

http://www.ksml.fi/uutiset/kulttuuri/sirkku-peltolan-teksti-puhkeaa-kukkaan…

http://www.kansanuutiset.fi/kulttuuri/teatteri/2658355/sirkku-peltolaa-aska…

http://www.ts.fi/kulttuuri/nayttamotaide/1073997964/Kom+Suomen+hevonen

http://kari.kaijanaho.info/blog/?p=42

Nainen Hevosten keinun takana

Sirkku Peltola on yksi tunnetuimmista suomalaisista näytelmäkirjailijoista ja ohjaajista. Peltola on 1980-luvulla alkaneen näytelmäkirjailija- ja ohjaajauransa aikana kirjoittanut yli 20 näytelmää ja ohjannut yli 70. Laaja-alainen Peltola on kirjoittanut niin draamaa, komediaa, lastennäytelmiä kuin musikaalejakin. Peltola on voittanut urallaan lukuisia palkintoja, esimerkiksi Olavi Veistäjän palkinnon ja Suomi-palkinnon vuonna 2005. Peltolan taidetta kuvataan Suomi-palkinnon saamisen perusteissa näin:

”Peltolalla on lahja yhdistää lämmin karheaan ja koominen traagiseen, Suomi suureen Brysseliin. Vaikka näytelmien sankarit kömpelöivät sielunsa kyllyydestä, heillä on aina oma visio maailmasta, jota yrittävät elää”

Tämä on osuva kuvaus Peltolan omaperäisestä tyylistä ja tulee esille selkeästi myös Hevosten keinussa ja Suomen hevonen -trilogiassa. Peltola haluaa näytelmillään tuoda esiin ajankohtaisia aiheita ja koskettaa katsojaa lämpimän huumorin kautta. Näytelmissä käytetään kieltä rikkaalla ja omaperäisellä tavalla vaihdellen absurdista realismiin ja groteskiin.

Sirkku Hevosten keinun harjoituksissa

Peltola syntyi vuonna 1960 nuorimpana lapsena viisilapsiseen perheeseen. Lapsuutensa Sirkku Peltola on viettänyt Kangasalla. Sirkku Peltola kertoo jo nuorena olleensa yhtä aikaa vakava ja hauska. Tämä on selvästi nähtävästi hänen näytelmissäänkin. Sirkun kiinnostus teatteriin sai alkunsa hänen veljensä Sulevin kautta, joka pääsi teatterikouluun Helsinkiin Sirkun ollessa 3-vuotias.
Sittemmin Sirkku lähti opiskelemaan Jyväskylään, jossa hän meni Jyväskylän Ylioppilasteatteriin. Siellä kantaesitettiin hänen ensimmäinen näytelmänsä. Hän on opiskellut Jyväskylän yliopistossa filosofian maisteriksi.

Sirkku Peltola kertoo näytelmissään ennen kaikkea perheistä. Perheet ovat Sirkun mukaan keskeisessä osassa kaikissa hänen näytelmissään paitsi Patukkaooperassa. Peltolan mukaan psykologinen draama ja perhedraama eivät ole välttämättä sama asia. Hän katsoo, että perheen kautta voidaan kertoa koko maailmasta.

Peltolan ensimmäinen kiinnitys oli Kuopion kaupunginteatterissa. Sen lisäksi hän on toiminut kiinnityksellä Lahden kaupunginteatterissa. Hänen näytelmiään on esitetty ympäri Suomea esimerkiksi KOM-teatterissa, jossa Suomen Hevonen kantaesitettiin. Tällä hetkellä Sirkku Peltola toimii Tampereen Työväen Teatterissa kiinnitettynä kirjailijana.  Hänen merkittävintä tuotantoaan ovat muun muassa Suomen hevonen -trilogia, Patukkaooppera ja Mummun saappaassa soi fox.


Tässä lisää Sirkku Peltolasta:

http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/miten_minusta_tuli_mina_sirkku_peltol…

http://www.naytelmat.fi/index.php?view=writer&id=104

http://teatteri.pp.fi/kuvia/peltola_ja_trilogia07032012netti.pdf

Mies blogin takana

Nimeni on Erik Forss ja opiskelen Tampereen yliopistossa teatterintutkimusta. Blogi on osa työharjoitteluani Tampereen Työväen Teatterille. Aion pitää blogin moninäkökulmaisena ja tuoda esiin myös muiden kirjoittajien näkemyksiä. Sen lisäksi kirjoitan omalla äänelläni, tuoden esiin omia mielipiteitäni Hevosten keinusta ja sen luomisprosessista.

Blogissa päästään syventymään luomisprosessin eri osa-alueisiin esimerkiksi näyttelijöiden, lavastajien, tarpeistonhoitajien, näyttämömiesten ja muiden työskentelijöiden kautta.

Olen aiemminkin kirjoittanut blogeja, mutta muista aiheista. Tämä on ensimmäinen kerta kun kirjoitan blogia intohimostani, teatterista. Olen opiskellut teatterialaa Englannissa Worcesterin yliopistossa, jossa suoritin kandidaatin tutkinnon. Sen jälkeen aloitin opinnot Tampereen yliopistossa teatterin tutkimuksen linjalla. Kirjoitin graduni poliittisesta huumorista ja olen muutenkin kiinnostunut teatterin kaikista osa-alueista.

Tämän lisäksi olen harrastanut näyttelemistä esimerkiksi Tampereen ylioppilasteatterissa. On hyvin innostavaa nähdä käytännössä mestarinäyttelijöiden työskentelyä kesken luomisprosessin ja olla tarkkailijana produktion etenemisessä. Hevosten keinu ja sitä edeltävät näytelmät ovat olleet äärimmäisen mielenkiintoisia tuotoksia, joista riittää paljon ammennettavaa. Näytelmissä on yhtä aikaa huumoria, syvällistä pohdintaa, tragikoomisuutta, absurdia kerrontaa, mutta kuitenkin myös koskettavaa realismia.
Tämän vuoksi Peltolan luomukset ovat kiehtovia ja omaperäisiä tuotoksia, jotka kiehtovat myös teatterin tutkijoita. Näytelmistä on kirjoitettu paljon tutkimuskirjallisuutta esimerkiksi Tampereen Yliopistossa. Toisaalta Suomen hevonen -trilogia on ollut yleisömenestys ja tavallinen peruskatsojakin saa näytelmistä paljon irti.

Kaiken kaikkiaan Hevosten keinu -projekti ja Tampereen Työväen Teatteri työympäristönä ovat tehneet fantastisen vaikutuksen minuun.  Sen vuoksi koen innostusta tämän blogin ylläpitämisestä ja olen etuoikeutettu, että pääsen työskentelemään näin mainion aiheen parissa.
Tässä vaiheessa ei ole vielä täysin selvää mitä kaikkea blogissa tullaan näkemään, mutta aiheet muokkautuvat sitä mukaa kun tutustun paremmin luomisprosessiin ja henkilöihin, jotka Hevosten keinu -projektin taustalla vaikuttavat. Saamme blogiin myös vierailevia kirjoittajia, kuten Tampereen yliopiston teatterintutkimuksen professori Hanna Suutelan, joka on tutkinut paljon Sirkku Peltolan tuotantoa.

Hevosten keinun blogi alkaa

Tämä blogi kertoo Sirkku Peltolan käsikirjoittaman ja ohjaaman Hevosten keinu -näytelmän harjoitusprosessista, tekotavasta, taustoista ja tuotannon etenemisestä. Näytelmä kantaesitetään Tampereen Työväen Teatterissa 22.1.2015. Samalla blogi esittelee Hevosten keinua edeltäviä, samaan sarjaan kuuluvia näytelmiä, joita kutsutaan yhteisnimityksellä Suomen hevonen -trilogiaksi. Hevosten keinu on tämän trilogian neljäs osa.

Kai, Äite ja Hamed

Trilogiassa on kolme osaa ja siinä mielessä neljäs osa on virhe, kuten Peltola itse toteaa (Tamperelainen 15.10.2014). Hän on kuitenkin onnellinen siitä, että neljäs osa on nyt saamassa ensi-iltansa. Tarina ei jättänyt häntä rauhaan, vaan tarinan henkilöt alkoivat huutaa hänen päässään ja vaativat tulla kirjoitetuiksi.
Hevosten keinu on jatkoa kokonaiselle saagalle, joka on piirtynyt vahvasti suomalaiseen teatterihistoriaan. Siinä seurataan Kotaloiden perheen arkea, joka on tragikoomisesti mennyt aina vain huonompaan suuntaan. Kotalat ovat kokeneet näytelmäsarjan historiassa ensin muuton maatilalta yksiöön, josta he päätyvät elämään sillan alle romanikerjäläisten kanssa ja lopulta he muuttavat Romaniaan kerjäläisiksi. Tällaisista lähtökohdista käsitellään vaikeita ajankohtaisia yhteiskunnallisia aiheita, alkaen EU:n maatalouspolitiikasta Suomen hevosessa ja jatkuen köyhyyteen ja asunnottomuuteen sarjan muissa osissa.

Suomen hevosessa perheen suomenhevonen oli tarkoitus myydä hevoslihamarkkinoille. Kuitenkin hevosenliha päätyi makaaberisti onnettomien sattumusten kautta itse Kotaloiden lautaselle. Hevosenliha on alusta pitäen ollut osana näytelmän aihepiiriä. Aiheet ovat löytyneet todellisuudesta: EU:n maatalouspolitiikasta, hevosenlihaskandaalista, vuoden 2011 talousromahduksesta ym. Lopulta reaalimaailma kirjoittaa hurjimmat tarinat.

Hevosten keinussa matkustetaan Romanian Jucun kaupunkiin, joka on nimetty Nokia Cityksi. Myöhemmin Nokian siirtäessä tuotantonsa muualle, kaupunki  autioitui. Näytelmässä päästään todistamaan aavekaupungin ihmiskohtaloita ja sitä, kuinka Kotalat tässä vieraassa maisemassa pärjäävät.

Blogi on toteutettu yhteistyössä Tampereen yliopiston ja Tampereen Työväen Teatterin kanssa. Siinä tuodaan esille monia eri näkökulmia Hevosten keinusta ja sen luomisprosessista. Tervetuloa seuraamaan blogia ja katsomaan  esitystä!

Ohessa on linkki radio Classicin haastatteluun, jossa Sirkku Peltola kertoo enemmän Hevosten keinusta. 

https://soundcloud.com/radioclassicfi/sirkku-peltolan-uutuusnaytelma-hevosten-keinu-saa-ensi-iltansa-tammikuussa